Kuva Applen campukselta Austinista.
Suoritin vuosina 2017-2019 EMBA-kurssin Turun Kauppakorkeakoulussa, joka on nykyisin osa Turun yliopistoa. Omat aikaisemmat tutkintoni (VTM, VTL ja VTT) olen suorittanut saman yliopiston yhteiskuntatieteellisessä tiedekunnassa. Minun on jo pidempään pitänyt kirjoittaa näistä EMBA-opinnoista, mutta syystä tai toisesta se on jäänyt. Nyt tällä viikolla luin tämän Ari Mannisen kirjoittaman kirjoituksen, joka ratkaisevasti innosti palaamaan teemaan.
Oma taustani on siis yhteiskuntatieteellisessä tiedekunnassa, joten suhtauduin uteliaasti kauppakorkeakoulun tarjontaan. Kauppakorkeakoulu oli ohuesti tuttu, kun pääsykokeisiin abivuonna 1989, mutta en päässyt sisään. “Syytän” tästä armeijaa ja huonoja lukuolosuhteita.
Toisaalta on mainittava se, että olin jo suorittanut työurani aikana parikin lyhyempää johtamiseen liittyvää kurssia (vakuutusala ja julkinen sektori) sekä itseopiskellut bisneskirjallisuutta kohtalaisesti. Työkokemukseni oli painottunut selvästi julkiselle sektorille. Näillä eväillä siis tartuin opintoihin.
Turun Kauppakorkeakoulun EMBA on oman kurssini jälkeen uudistunut, joten nämä ajatukset eivät välttämättä enää kaikkinensa linkity nykykurssiin.
Järjestelyt
Koko kurssi kesti 2,5 vuotta ja se rullasi pääsääntöisesti niin, että kerran kuukaudessa oli Turussa kahden päivän opetusjakso. Jos ei päässyt opintojaksolle, piti tehdä korvaavia suorituksia. Välillä opiskeltiin muualla kuin Kauppakorkeakoulun tiloissa. Turun seudulla tehtiin yritysvierailuja.
Lisäksi oli kolme noin viikon mittaista matkaa, ensimmäinen Austiniin Texasiin, toinen Hong Kongiiin ja kolmas Firenzen seudulle.
Opetusjaksoihin liittyi ennakko- ja jälkitehtäviä sekä lukemista. Opetuskieli oli pääsääntöisesti englanti. Kurssilla tehtiin kirjallisia töitä ja kurssi huipentui lopputyöhön omasta aiheesta.
Opetushenkilöstö voitiin jakaa neljään ryhmään:
Ensinnäkin Turun Kauppakorkeakoulun omaan porukkaan, eli akateemisen taustan omaaviin tutkijoihin. Tutkijat luennoivat omasta tutkimusalueestaan , toivat esiin teorioita ja tutkimustuloksia.
Toinen ryhmä muodostui asiantuntijoista, joilla oli oma yritys tai jotka toimivat konsultteina jollakin asiantuntija-alueella. Lisäksi monilla heistä oli monipuolinen ura takanaan erilaisista yrityksistä ennen nykyistä positiotaan.
Kolmas ryhmä muodostui eri yritysten edustajista, jotka tulivat kertomaan oman yritysesimerkin kautta jostakin kurssilla käsitellystä teema-alueesta.
Neljäs ryhmä oli tietenkin matkoilla opetusta vetänyt paikallisten yliopistojen henkilöstö, muut asiantuntijat ja yritysten edustajat.
Opetusmetodit olivat aika monimuotoisia, puhdas luennointi ei ollut pääroolissa. Vuorovaikutteisuutta, erilaisia harjoituksia ja keskusteluja oli paljon.
Sisällöt olivat yllättävän “pehmeitä”
Mitä sitten opiskeltiin? Ulkomuistista sanoisin, että ainakin strategiatyötä, megatrendejä, vastuullisuutta, myyntiä, asiakkuudenhoitoa, markkinointia, palvelumuotoilua, viestintää, yrityskulttuuria, strategista johtamista ja ihmisten johtamista, tutkimus- ja kehitystoimintaa, kansantaloutta, luovuutta, ekosysteemejä, kansainvälistä liiketoimintaa, laskentatoimea, budjetointia.
Koko kurssin konteksti, jossa yritysten johtamista ja toimintaa opiskeltiin, liittyi erityisesti digitalisaation, mutta myös muiden megatrendien, kuten ilmastonmuutoksen aikaansaamaan disruptioon. Opinnoissa korostui visionäärinen johtajuus ja tulevaisuuteen katsominen.
Ajattelin, että opinnoissa olisi paljon laskentatoimea, budjetointia ja muuta bisnekseen liittyvää numeronmurskaamista. Kyllä näitäkin sisältöjä oli, mutta lopulta melko maltillisesti, yhden laajan kirjan verran, joka myös tentittiin.
Sisällöt olivat lopulta melko “pehmeitä”, eli olivat lähellä sosiologiaa ja psykologiaa. Myynti, kansainvälinen liiketoiminta ja johtaminen liittyvät pitkälti vaikuttamiseen, erilaisiin inhimilliseen ihmisten ja organisaatioiden motivaatioperustoihin, kulttuuriin sekä verkostojen toimintaan. Lähestymistavat olivat sosiologille tuttuja.
Sosiaalipolitiikkaa ja sosiologiaa opiskelleelle tuntui siltä, että Kauppakorkea tarjosi aika paljon teorioita ja malleja, joissa asiat ja lähestymistavat voi jakaa selkeästi kolmeen tai neljään asiaan tai teemaa voi tarkastella tietyllä johdonmukaisella prosessilla. Sanoisin siis, että saimme käytännönläheisiä työkaluja.
Matkat olivat kiinnostavia
Kurssini teki siis kolme matkaa, jotka suuntautuivat Austiniin, Hong Kongiin ja Firenzen seudulle. Matkojen ohjelmassa oli paikallisten asiantuntijoiden luentoja sekä yritysvierailuja.
Austinin matkan tukikohta oli University of Texas ja yliopiston luennot olivat korkeatasoisia. Austinin matkalla kävimme Applen campuksella, kuulimme Amazonin yritysesittelyn sekä vierailimme Whole Foodsilla jonka Amazon oli juuri ostanut. Lienee tarpeetonta korostaa, että Applen käyttäjänä ja Steve Jobsin ja hänen tyttärensä kirjat lukeneena oli hienoa käydä Applen campuksella, jossa “look and feel” oli hyvin Appleen sopiva.
Hong Kongissa opetus oli Hong Kongin kiinalaisessa yliopistossa. Luennot olivat kiinnostavia ja avasivat Aasian talouden merkitystä ja kehitystrendejä. Luennoilla käsiteltiin mm. toimitusketjujen vastuullisuutta. Ks. laajempi juttuni tästä matkasta täältä.
Italian matkan ohjelma oli hieman erilainen, eli vähemmän luentopainotteinen, mutta matka sisälsi myös mielenkiintoisia yritysvierailuja. Vierailimme mm. tekstiilialan tehtaassa, kahvikoneita tekevässä tehtaassa sekä Mugellon moottoriradalla.
Kaiken kaikkiaan nämä vierailut olivat mielenkiintoisia ja avasivat hyvin yritysten erilaista liiketoimintaa, strategiaa ja megatrendien vaikutuksia.
Kurssilla tehtiin laaja-alaisia töitä
Kurssilla tehtiin pienempiä kirjallisia töitä eri opintojaksoihin liittyen. Opintojen lopussa tehtiin laajempia töitä liittyen strategiseen ennakointiin sekä varsinainen “lopputyö”, joka oli laajuudeltaan sellainen pro gradun tasoinen.
Pienemmät työt menivät aika helposti, mutta lopputyön kanssa sai kyllä tehdä töitä. Itse työn tekeminen oli kyllä kiinnostavaa ja palkitsevaa, mutta aika ja energia olivat niukkoja resursseja töiden lomassa. Lopulta tein nämä työt hyödyntäen tiiviisti joulun ja hiihtoloman.
Olin lopulta aika tyytyväinen lopputyöhöni (joka on salainen). Pystyin hyödyntämään siinä opinnoissa oppimiani teorioita ja malleja ja itse aihe oli omalla kohdallani kiinnostava. Oli innostavaa tehdä opinnäyte, jossa oli teoria, aineisto, konkreettisia tuloksia ja johtopäätöksiä.
Kuten jo totesin, EMBA-opinnot vaativat runsaasti aikaa ja muita resursseja. Lähiopetusjaksot vievät aikaa, eikä ole hyväksi, että ajatus karkailee koko ajan työasioihin. EMBA-opintoihin lähtevän kannattaakin pohtia vakavasti, onko oma työtilanne sellainen, että opintoihin voi lähteä ja saada opinnoista kaikki hyöty irti.
Kurssin sisältä oli laaja ja monipuolinen, seuraavassa nostan esiin kaksi näkökulmaa, joita johtajien olisi mielestäni hyvä opiskella.
Julkinen sektori on hyvä tuntea
Yksi seikka, jota olen miettinyt jonkin verran EMBA-kurssiin liittyen liittyy julkiseen sektoriin. Julkista sektoria nimittäin sivuttiin lähinnä budjetoinnin yhteydessä ja toisaalta kenties vähän vastuullisuusteemoissa regulaatiomielessä.
Muuten liikuttiin aika paljon yksityisen sektorin sfäärissä. Kurssille osallistujien joukossa oli pari henkilöä (minäkin) julkisen sektorin organisaatiosta.
Mielestäni yksityisen sektorin johtajille tekisi hyvää tuntea julkista sektoria eri näkökulmista. Esimerkiksi miten kaupunki ja sen päätöksenteko toimii ja samoin miten valtakunnallinen lainsäädäntötyö ja päätöksenteko toimii ja miten EU vaikuttaa.
Yksityinen ja julkinen sektori ovat monella tavalla lähentyneet viime aikoina ja kenties korona-aika on vielä korostanut sitä, että julkisen sektorin tekemät päätökset vaikuttavat merkittävästi yritysten toimintaedellytyksiin.
Olen työurallani työskennellyt pitkään julkisella sektorilla ja hieman vähemmän yksityisellä sektorilla. Vaikka sellaisiakin ihmisiä on, jotka ymmärtävät hyvin sekä julkista että yksityistä sektoria, valtaosalla kokemus painottuu joko julkiseen tai yksityiseen. Nykypäivänä molemmilla sektoreilla tarvitaan ymmärrystä toisesta.
Johtamiskoulutukset myös eriytyvät sektorien mukaan. Olisi hyvä, jos koulutuksissa annettaisiin eväitä ymmärtää molempia sektoreita.
Työkykyasiat voisivat olla EMBA-ohjelmassa
Toinen seikka, joka mielestäni voisi olla keskeisemmin EMBA-kurssin sisällössä liittyy työhyvinvointiin, työterveyteen, työkykyyn ja työturvallisuuteen.
Ongelmat näissä teemoissa voivat johtaa merkittäviin yrityksen talouteen ja toimintaan liittyviin haasteisiin. Ja ne saattavat johtaa suuriin kustannuksiin heikkenevään yrityskuvaan ja vaikeuksiin saada uutta työvoimaa.
Näille kaikille löytyy organisaatioista kyllä vastuuhenkilöitä (HR-tyypillisesti), mutta tunnettu tosiasia on, että johdon sitoutuminen näihin teemoihin ja ymmärrys siitä, miten työkykyjohtaminen kytkeytyy liiketoimintaan on erittäin olennaista.
EMBA-kurssilla ja myös muissa johtamiskoulutuksissa voitaisiin hyvin luoda tulevaisuuden johtajille hyvä pohja ymmärtää työkyvyn merkitystä. Tästä ymmärryksestä hyötyisi lopulta koko suomalainen yhteiskunta.
Lopuksi
Ryhmässäni oli reilun tusinan verran opiskelijoita. Joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta tulimme eri firmoista ja erilaisilta toimialoilta. Vaikka osallistuin kenties hieman keskimääräistä vähemmän ryhmän yhteisiin rientoihin, kurssikollegat tulivat kyllä tutuiksi.
Oli mielenkiintoista havaita harjoitustöissä eri firmojen erityispiirteitä ja toisaalta yllättäviäkin samankaltaisuuksia monissa teemoissa liittyen esimerkiksi johtamiseen ja muutokseen.
EMBA-kurssi oli todella mielenkiintoinen ja oli hienoa palata omaan tuttuun yliopistoon suorittamaan tämä tutkinto. Yhteiskuntatieteellisen taustani vuoksi sain kurssilta paljon uutta, joskin johtamiseen ja organisaatioiden kehittämiseen liittyvät asiat olivat monessa kohdin melko tuttuja minulle joko käytännön työstä tai lukemistani kirjoista.
Mikä on vastaus otsikon kysymykseen? Opin laaja-alaisesti johtamisen kannalta merkityksellisiä asioita yritysten/organisaatioiden sisäisestä elämästä ja ulkopuolelta. Sain kuvan, miten megatrendit vaikuttavat eri aloille ja miten yritykset reagoivat muutokseen. Sain ymmärrystä, että yritysten jatkuvuus ei ole koskaan itsestään selvää. Sain työkaluja ja malleja joilla jäsentää erilaisia teemoja tai organisaation vaiheita.
Suosittelen EMBA-opintoja lämpimästi, jos aika ja resurssit antavat opinnoille myöten. Suomesta löytyy erilaisia mahdollisuuksia tehdä näitä opintoja, teemojen painotukset ja myös toteutustavat vaihtelevat, joten mahdollisuus löytää omaan tilanteeseen sopiva kokonaisuus on hyvä.
Omalla kohdallani oli hienoa palata “Turun kouluun” ja suorittaa nämä opinnot nimenomaan omassa opinahjossa. Nyt kun neljä tutkintoa Turussa on suoritettu, katseet kääntyvät siihen, että vielä viides saattaa tulla ohjelmaan. Ajatuksissa on toinen väitöskirja niistä aiheista, joita tässä työuran aikana on tullut pohdittua. Suunnitelman toteuttaminen edellyttää kuitenkin ensin työuran suorittamista loppuun.
Kuvia:
