Muistiinpanoja työterveysalan konferenssista Dublinista

logo

Osallistuin tällä viikolla Dublinissa kansainväliseen työterveysalan ICOH2018-konferenssiin (linkki tapahtuman sivuille). Tarkkoja lukuja ei ole osunut silmääni, mutta olisiko paikalla ollut noin 2000 osallistujaa eri puolilta maailmaa. Esitelmiä vajaan viikon seminaarissa pidettiin satoja ja lisäksi oli posterinäyttely. Itse olin paikalla sunnuntaina alkaneessa konferenssissa tiistain puolestapäivästä perjantain päätökseen. Tässä muutamia muistiinpanoja tapahtumasta.

Ohjelma oli rakennettu kattamaan laajasti järjestön eri teemoja, tässä kirjoituksessa esiintyvät ne teemat, joita käsittelevissä sessioissa olin mukana.

Digitalisaatio ja alustatalous

Työn murros oli konferenssissa jonkin verran esillä. Erillisessä sessiossa käsiteltiin, mitä digitalisoituminen ja alustatalous vaikuttavat työterveyteen ja -turvallisuuteen. Taustalla session esityksissä oli pohjoismainen yhteistyö.

Esillä olivat muun muassa näkökulmat, että työtä tehdään yhä enemmän ajasta ja paikasta riippumatta ja että stressi ja epävarmuus korostuvat. Lisäksi tyypillistä on työn ohjauksen ja työhän liittyvien riskien yksilöllistyminen.

Sessiossa esiteltiin myös Euroopan työterveys- ja työturvallisuusviraston uutta raporttia, jossa oli rakennettu skenaarioita liittyen työn muutokseen. Keskeisiksi muutoksen ajureiksi oli otettu mm. demografiset muutokset, ICT-taitojen korostuminen, virtuaalinen ja joustava työskentely, datalähtöinen liiketoiminta ja talous sekä vaihtoehtoiset arvoketjut.

Raportissa todettiin, että teknologia luo mahdollisuuksia: ihmistyötä voidaan vähentää kuormittavissa tehtävissä ja esimerkiksi droneja voidaan käyttää työtehtävissä, jotka edellyttävät työskentelyä korkealla. Teknologia myös parantaa työn laatua tai se tukee sananmukaisesti ihmisen ponnistelua, kuten on esimerkiksi ns. eksoskeletonien kohdalla.

Teknologia myös tarjoaa mahdollisuuksia työn ja perheen yhteensovittamiseen sekä tarjoaa joillekin aikaisemmin vaikeasti työllistyville ryhmille mahdollisuuden osallistua työelämään. Teknologia myös tarjoaa mahdollisuuksia työterveyden ja -turvallisuuden aikaisempaa vaikuttavampaan viestintään.

Alustatalouden osalta nostettiin esiin sekä myönteiset puolet (mm. työn ja perheen parempi yhteensovittaminen ja lisäansioiden mahdollisuus) että haasteet (työn pirstaloituminen ja epävarmuus). Työskentelyn riskeiksi tunnistettiin lisäksi työn mittaamisen ja arvioinnin lisääntyminen, tuen puute sekä eristäytyminen.

Robotiikan osalta pohdittiin kone-ihminen-työpareja. Teknologian monimutkaistuminen on haaste, koska työn sujuminen edellyttää teknologian pettämättömyyttä. Samalla saattaa kadota ymmärrys prosesseista.

Työn vaatimukset saattavat joissakin tehtävissä robotiikan myötä köyhtyä ja työtahti kiristyä, jos tahti on koneen määräämä. Robotiikka vaikuttaa myös organisoitumiseen eli siihen, miten työt jaetaan koneiden ja ihmisten välillä.

Ilmastonmuutos

Kuuntelin esitelmän, jossa käsiteltiin ilmastonmuutoksen vaikutuksia työterveyteen ja -turvallisuuteen. Esitelmä oli yksi parhaista tässä konferenssissa kuulemistani.

Ilmaston lämpenemisen myötä maapallolla on aikaisempaa enemmän paikkoja, joissa tehdään työtä todella kuumissa olosuhteissa.

Tällä on vaikutuksia työterveyteen, -turvallisuuteen sekä työn tuottavuuteen.  Olosuhteet pakottavat muuttamaan työaikoja, kuten työskentelemään öisin.

Kuten esitelmän pitäjä sanoi, ”kuumuus pakottaa ensin työskentelemään kesäöisin, sitten talviöisin ja tämän jälkeen etsimään viileämpiä työskentelyolosuhteita toiselta planeetalta.” No, ennen tätä varmasti tulee tapahtumaan tuotannon siirtymistä ja siirtolaisuutta.

Esitys päättyi tähän videoon, jota katselemalla itse kukin voi pohdiskella työhön liittyvää turvallisuutta ja terveysnäkökulmia.

Työterveysala muuttuu – kohti ekosysteemien kehitystä

Eräässä esitelmässä pohdittiin siirtymistä ”kytkettyyn työterveyteen” Irlannissa. Esitelmässä oli pitkä ja hieno yhteiskunnan muutokseen kytkeytyvä taustoitus  työterveyden ja -turvallisuuden kehityksestä eri aikakausina. Toiminnan kattavuus on laajentunut ja painopiste on siirtynyt yhä enemmän ennaltaehkäisevään ja kulttuuria korostavaan suuntaan.

Kehityksen viimeisenä vaiheena nähtiin integroiva ja ”kytkeytyvä” työterveys. Sen ominaispiirteenä on murtaa työturvallisuuden, -terveyden ja terveyden edistämisen siiloja.

Tätä oli myös tutkittu kyselyllä, jonka teemoja olivat muun muassa seuraavat: johtajuus ja sitoutuminen, tavoitetta tukevat organisaation politiikat ja käytännöt, hyödyt ja kannustimet sekä arviointi.

Tähän liitettiin vielä mittareita ylimmällä johdolla, joita oli mahdollista seurata dashboardilta sekä eri ”siiloista” (työsuojelu, työhyvinvointi, työterveys) tulevien tietojen yhdistäminen. Työntekijöille suunniteltiin kannustimia siihen, että he edistäisivät omaa terveyttään ja riskikäyttäytymistä vähennettiin (esimerkiksi tupakointi) sekä terveellisiä elintapoja tuettiin (kuten kuntosalien jäsenyys). Kuulostaako tutulta?

Lopuksi esitelmässä otettiin vielä ekosysteeminen perspektiivi ja todettiin, että on keskeistä tehdä yhteistyötä sekä horisontaalisesti (muiden ekosysteemissä toimivien kanssa) että vertikaalisesti (muiden työterveyden ammattilaisten kanssa).

Esitelmä päättyi hyvään settiin kysymyksiä, joita olivat muun muassa: Onko meillä liian kapea käsitys työstä? Mitä kompetensseja työterveydessä tarvitaan tulevaisuudessa? Voimmeko tehdä jotakin yksinäisyyden suhteen? Mitkä ovat eri ammattikuntien väliset rajat työterveysalalla tulevaisuudessa?

Tämän esityksen tematiikasta olikin lyhyt askel omaan esitykseeni perjantaina, joka käsitteli Työterveyslaitoksen suunnitelmia liittyen työelämätiedon koontialustaan sekä työterveyden ekosysteemin kehittämiseen, esityksen kalvot ovat tässä.

Kun uni ei tule, kapitalismin logiikka ja muita esityksiä

Kuuntelin myös hyvän esityksen unesta ja uniongelmista. Siinä käytiin läpi unen merkitystä, sen häiriötekijöitä ja terveysvaikutuksia ja tutkimuksellisia aspekteja. Esitys oli hyvä, mutta siinä ei asiaa seuraavalle ollut juurikaan uutta.

Eräässä mielenkiintoisessa esityksessä tarkasteltiin tutkimuksen muutosta traditionaalisesta hypoteeseja testaavasta tutkimuksesta big dataa hyödyntävään tutkimukseen.

Kapitalismin logiikan merkitystä työterveydelle tarkasteltiin eräässä esitelmässä. Sen lähtökohtia olivat, että kilpailullisuus ja voiton tavoittelu saattavat aiheuttaa merkittäviä seurauksia:

  • yksilöille: henkistä kuormitusta ja mielenterveyden ongelmia
  • organisaatioille: sairauspoissaoloja ja alentunutta suoritustasoa
  • yhteiskunnalle: potentiaalisen työvoiman tarjonnan vähenemistä ja työttömyyttä.

Esityksessä oli myös hyvä jaottelu perspektiiveistä, joilla voidaan tarkastella työstressiä:

  • humaani, idealistinen näkemys hyvästä yhteiskunnasta ja työelämästä
  • näkemys terveydestä ja hyvinvoinnista
  • usko työntekijän osallistumiseen, vaikuttamiseen ja kontrolliin
  • taloudellinen intressi liittyen organisaation ja yhteiskunnan kilpailukykyyn.

Kävin myös nopeasti ikääntymistä käsittelevässä ryhmässä, jossa esitykset olivat melko tutun oloisia liittyen esimerkiksi eläkkeelle siirtymiseen ja eläkeaikomuksiin.

Yhteenvetoa seminaarista

Niiden esitelmien perusteella jotka kuuntelin, voi sanoa, että konferenssissa käsiteltiin työterveyden teemaa laaja-alaisesti. Uutta perspektiiviä liittyen esimerkiksi työn murrokseen ja digitalisaatioon oli ohjelmassa vain vähän. Tämä oli ehkä juuri hyvä muistutus siitä, että työelämän muutokset tapahtuvat kuitenkin melko hitaasti vaikka muutos julkisen keskustelun perusteella joskus saattaakin tuntua nopealta.

Kaiken kaikkiaan, kuten edelläkin tuli jo ilmi, oli helppo tehdä päätelmä, että Suomessa ollaan työterveyden uusien avauksien (ekosysteemit, alustat) suhteen eturintamassa. Sana ”platform” oli esillä monissa esitelmissä.

Seminaarin ulkopuolelta

Pitkien seminaaripäivien vuoksi itse kaupunkiin tutustuminen jäi melko ohueksi. Tein kuitenkin pari juoksulenkkiä, joiden aikana otin alla olevat kuvat.

Liffey-joen vartta oli mukava juosta, joskin liikennevaloja oli paljon. Phoenix-puisto oli hieno. Juoksin myös  Guinnesin panimon ohi ja ilmassa oli vahva maltaan tuoksu. Liikenne oli aika vilkasta, pääsääntöisesti ilman kypärää ajavien pyöräilijöiden elämä näytti vaaralliselta autojen seassa.

Kuvia Dublinista:

phoenix2

phoenix

dublin3

dublin2

dublin

cycling

Puhu hyvää työelämästä

ongelmapuhe

Työelämästä puhutaan usein mollivoittoisesti, keskittyen erilaisiin ongelmiin, epäkohtiin, haasteisiin ja uhkakuviin. Tähän on monta syytä, joista suurin on halumme parantaa työelämää. Haluamme kiinnittää huomiota työelämän ongelmiin, jotta niihin voitaisiin puuttua ja keksiä ratkaisuja. Työelämästä voi ja kannattaa kuitenkin puhua myös myönteiseen sävyyn.

Tutkijat tutkivat nimenomaan ongelmia, jotta työelämän kehittäjät ja päättäjät voisivat  tarttua niihin ja tehdä työstä parempaa.

Media kertoo mielellään ongelmista. Osin samasta syystä kuin tutkijat, eli kiinnittääkseen yleisön huomiota epäkohtiin ja parantaakseen maailmaa. Toisaalta kuluneen väittämän mukaan huono uutinen myy paremmin kuin hyvä.

Edunvalvojat kiinnittävät haluavat myös muuttaa työelämää paremmaksi ja tarttua epäkohtiin erityisesti oman jäsenistönsä kannalta. Edunvalvojat myös mielellään tuovat esiin ongelmia, koska ne näin signaloivat valvovansa jäsenkuntansa asioita.

Sama koskee päättäjiä, jotka pyrkivät parantamaan työelämää erityisesti oman äänestäjäkuntansa näkökulmasta.

Työelämän kehittäjillä kyse on suorastaan leivästä. Jos kaikki työelämän ongelmat ratkaistaisiin, ei kehittäjillä enää olisi töitä.

Työelämä on hyvässä kunnossa

Vaikka työelämäpuhe on suurelta osin negatiivista, tutkimusten mukaan suomalainen työelämä on kuitenkin hyvässä kunnossa.

Olemme kansainvälisten vertailujen kärjessä ja kehitys monella tärkeällä mittarilla on ollut myönteistä. Suomalainen työelämä on kehittynyt isossa kuvassa terveellisemmäksi ja turvallisemmaksi.

Pasi Pyöriän toimittamassa kirjassa suomalaista työelämää koskevat (negatiiviset) myytit pääsääntöisesti murrettiin empiiristen aineistojen avulla yksi toisensa jälkeen.

Näitä saavutuksia kannattaa pitää esillä ja niistä kannattaa olla ylpeä. Suomen työelämän hyvä tila on edellä lueteltujen ryhmien yhteisen työn tulosta.

Tulevaisuudessa kaikki on huonommin

Edessä häämöttää kuitenkin uusia mörköjä. Digitalisaation, robotisaation ja tekoälyn kehittymisen myötä suuri osa ihmisistä jää tulevaisuudessa ilman työtä. Alustatalous tuhoaa sosiaaliturvan ja vie turvallisen ja terveellisen työelämän. Näinhän usein puhutaan, kun puhe on työelämän murroksesta.

Teknologian kehityksestä ja työn murroksestakin kannattaa etsiä myönteisiä näkökulmia.

Työ kevenee kun koneet auttavat. Yksinkertaiset, tylsät rutiinityöt voidaan siirtää koneen tekemäksi. Saamme uusia välineitä myös työelämän haasteiden voittamiseen.

On mahdollista, että työn murroksen vuoksi meidän tarvitsee tulevaisuudessa tehdä vähemmän työtä ja saamme enemmän aikaa muihin mielenkiintoisiin ja elämällemme sisältöä antaviin tekemisiin.

Vaikka työn muutos ja murros tuo monia haasteita, se tuo myös uusia mahdollisuuksia.

Miksi työstä kannattaa puhua myös myönteisesti?

Työstä puhutaan myönteisesti ainakin yhdessä tilanteessa. Kun halutaan houkutella työntekijöitä työpaikkaan tai toimialalle. Korkeisiin sairauspoissaoloihin, huonoon ilmapiiriin ja johtamisongelmiin harvoin törmää rekrytointi-ilmoituksissa.

Sama logiikka pätee kuitenkin myös laajemmassa kuvassa. Työstä kannattaisi puhua myönteisesti potentiaalisten työntekijöiden näkökulmasta.

Nuorisobarometrin mukaan nuorten usko siihen, että koulutus parantaa työnsaantimahdollisuuksia on laskenut vuodesta 1999.

Samoin nuorten keskuudessa on lisääntynyt ajatus, että tulevaisuudessa työelämän ulkopuolelle jäävien määrä kasvaa.

66 prosenttia nuorista on sitä mieltä, että työelämä vaatii niin paljon, että monet ihmiset palavat ennenaikaisesti loppuun.

Puhe työelämästä saattaakin vaikuttaa erityisesti niihin, joilla ei vielä ole työelämästä vankkaa omakohtaista kokemusta.

Kyse on myös siitä, kuinka houkuttelevana työpaikkana ulkomaiset työntekijät pitävät Suomea.

Jotta työelämän parantaminen jatkuu, kannattaa kiinnittää huomiota työelämän ongelmakohtiin. Töitä työelämän kehittäjille riittää edelleen, esimerkiksi eri työntekijäryhmien, yritysten tai toimialojen välisten erojen tasoittamisessa.

Työtä työelämän parantamiseksi on tarpeen jatkaa, mutta työelämästä kannattaa kuitenkin puhua hyvää.

Kuva: Pixabay.com

Eri ikäiset työelämässä

eriikaiset

Jokin aika sitten minua pyydettiin puhumaan erääseen tilaisuuteen eri ikäisistä työelämässä. Kokosin esitelmän tarkastelemalla viimeaikaisia eri tutkimuksia, joissa aihetta oli käsitelty. Tässä kirjoituksessa vedän yhteen keskeisimmät havainnot. Lopuksi pohdin hieman asiaa työelämää koskevien aineistojen saatavuuden näkökulmasta.

Nuoret varauksellisia työelämää kohtaan

Työelämän eri vaiheita käsittelevä tarkastelu on luontevaa aloittaa nuorista. Nuorisobarometrin mukaan nuorten (15-29 vuotiaat) luottamus siihen, että koulutus parantaa olennaisesti työnsaantimahdollisuuksia, on vähentynyt trendinomaisesti. Trendi havaitaan myös siinä, että nuoret katsovat pysyvästi työelämän ulkopuolelle jäävien määrän lisääntyvän.

66 prosenttia nuorista on sitä mieltä, että työelämä on nykyään niin kuluttavaa, että siellä palaa helposti loppuun. 31 prosenttia nuorista on huolissaan omasta jaksamisestaan työelämässä tulevaisuudessa.

Yleisempänä kontekstina nuorten asenteille voi tarkastella työllisyysasteen kehitystä eri ikäryhmissä. Yli 55-vuotiaiden työllisyysaste on 2000-luvun alusta lähtien kehittynyt myönteisesti. 25-34-vuotiaiden työllisyysaste on sen sijaan vuodesta 2008 alentunut. Toki nuorten työllisyysaste on huomattavasti vanhempia ikäryhmiä korkeammalla tasolla.

TEM:n Työolobarometrin tulokset ovat linjassa työllisyysasteen kehityksen kanssa: vanhempien ikäryhmien usko siihen, että työpaikan menetyksen sattuessa löytää ammattia ja työkokemusta vastaavaa työtä, on parantunut. Nuorten näkemykset sahailevat epäsystemaattisemmin.

Eurofoundin raportin perusteella pohjoismaisessa kontekstissa (Ruotsi ja Tanska) suomalaiset nuorimmat ikäryhmät erottautuvat pohjoismaisia verrokkejaan hieman pessimistisemmillä työllistymisodotuksilla.

Näyttää siis siltä, että työuraansa aloittaviin nuoriin olisi tarpeen kiinnittää erityistä huomiota.

Perheen ja työn yhteensovittaminen Suomessa europpalaista keskitasoa

Perheen ja työn yhteensovittaminen on keskeinen työuraan liittyvä teema. Tilastokeskuksen Työolotutkimuksen mukaan näkemykset työn ja kotiasioiden yhteensovittamisesta ovat pysyneet melko vakaina vuosien 2003 ja 2013 välillä.

Palkansaajista noin puolet ajattelee työasioita kotona tai vapaa-aikana. Vajaa neljännes ajattelee lyövänsä laimin kotiasioita työasioiden vuoksi. Molempien kysymysten kohdalla naiset arvioivat haasteet hieman suuremmiksi, vaikkakin ero on hyvin pieni.

Edellä jo mainitun Eurofoundin raportin mukaan työn ja perheen yhteensovittamisen osalta kaikki eri ikäryhmät Suomessa arvioivat työn ja perheen yhteensovittamista eurooppalaista keskiarvoa myönteisemmin.

Syrjintäkokemukset liikkeessä

Ikään liittyvää syrjintää on mahdollista tarkastella Työolobarometrin aineistojen perusteella. Kiintoisasti vanhimman ikäryhmän (55-64 vuotiaat) arvion mukaan työpaikoilla vanhoihin ikäryhmiin kohdistuva syrjintä on lisääntynyt vuosien 2001-2016 välisenä aikana. Vastaavasti samana ajanjaksona nuorin ikäryhmä (15-24 vuotiaat) arvioivat nuoriin kohdistuneen syrjinnän vähentyneen.

Eurofoundin aineistojen mukaan suomalaiset yli 50-vuotiaat kokevat syrjintää hieman eurooppalaista keskiarvoa enemmän. Alle 35-vuotiaiden arviot ovat eurooppalaisten keskiarvojen tasolla.

Ikäjohtamisessa eroja eri toimialojen välillä

Ikäjohtamista on mahdollista tarkastella Strateginen hyvinvointi Suomessa tutkimusaineiston perusteella. Siinä havaintona on, että yleisin ikäjohtamiseen liittyvä toimenpide on ikäsyrjinnän ehkäisy työpaikalla. Parhaiten ikäjohtaminen toteutuu kaupan alalla, liike-elämän palveluissa sekä pienissä organisaatioissa.

Työolotutkimuksen mukaan yli 50-vuotiaiden arvio siitä, edistetäänkö työpaikoilla vanhempien työntekijöiden työssä pysymistä, on kehittynyt myönteisesti. Toisaalta vain 30 prosenttia yli 50-vuotiaista arvioi näin tapahtuvan vähintään jossain määrin.

Ikäjohtamisesta voidaan tehdä päätelmiä välillisesti tarkastelemalla eri ikäisten tyytyväisyyttä työpaikan asioihin, myös johtamiseen. Työolotutkimuksen mukaan yli 55-vuotiaat ovat nuorimpia ikäryhmiä tyytyväisempiä ammattitaidon arvostamiseen ja työtehtävien sisältöön.

On mielenkiintoista, että saman aineiston perusteella vanhimmat ikäryhmät ovat nuoria tyytymättömämpiä esimiestyöhön ja työpaikan sosiaalisiin suhteisin.

Arviot työkyvystä kehittyneet myönteisesti

Työolobarometrin aineiston perusteella on mahdollista tarkastella palkansaajien arviota työkyvystään. Sekä arviot henkisestä että fyysisestä työkyvystä ovat kehittyneet myönteisesti vuosien 1999 ja 2016 välillä.

Arviot ovat linjassa työkyvyttömyyseläkkeissä tapahtuneen kehityksen kanssa. Eurofoundin vertailussa suomalaiset työntekijät eri ikäryhmissä ovat eurooppalaisen keskiarvon yläpuolella 25-34 vuotiaiden ikäryhmää lukuunottamatta.

Tällä hetkellä ei ole käytössä tutkimusta, jonka perusteella voitaisiin tarkastella kokonaisvaltaisesti työkykyjohtamisen kehitystä Suomessa. Työkykyjohtamisella tarkoitetaan työpaikan toimia työkyvyttömyysriskin hallintaan. Kevan tutkimuksen mukaan kunta-alalla organisaatioiden työkykyjohtamiseen liittyvät toimintatavat ovat ajan myötä parantuneet.

Kaikista työmarkkinasektoreista kertovat strateginen hyvinvointi Suomessa-tutkimuksen aineistot, vaikkakin tutkimuksen taustalla oleva viitekehys eroaa työkykyjohtamisen viitekehyksestä. Tutkimus kuitenkin kertoo, että strategisen hyvinvoinnin indeksi on parantunut kaikenkokoisissa organisaatioissa, vaikkakaan eri kokoisten organisaatioiden erot eivät ole kuroutuneet umpeen.

Eläkkeelle joustavasti ja keskimäärin hyvässä vireessä

Monet suomalaiset palkansaajat haluavat valmistautua eläkkeelle siirtymiseen työskentelyä vähentämällä. Työolotutkimuksen perusteella hieman yli 40 prosenttia yli 50-vuotiaista haluaa vähentää työaikaansa ennen eläkettä ja noin 10 prosenttia vastaavasta ryhmästä ilmoittaa jo lyhentäneensä työaikaansa.

Myös eläkkeelle siirtymisen ajankohdan suunnittelussa nähdään joustavuutta. Sanna Tenhusen tutkimuksen mukaan suurin osa (noin puolet) arvioi siirtyvänsä eläkkeelle omassa eläkeiässään. Hieman alle 20 % arvioi siirtyvänsä eläkkeelle ennen eläkeikäänsä ja noin neljännes arvioi jatkavansa työssä oman eläkeikänsä jälkeen.

Summa summarum: eri ikäiset työelämässä

Tarkastelu osoitti, että eri suomalaisessa työelämässä tapahtuu muutoksia, jotka ovat  eri tavalla relevantteja eri ikäisten näkökulmasta. Samaan aikaan kun eläkkeelle siirtyminen on myöhentynyt ja vanhempien ikäryhmien työllisyysaste parantunut, huolet tuntuvat kasautuvan työuran alkupäähän.

Suomalaiset ovat oman arvionsa mukaan työelämässä yhä työkykyisempiä ja tämä näkyy myös työkyvyttömyyseläkkeiden alkamisessa. Ilmarisen toteuttamassa tutkimuksessa havaittiin hiljattain, että vanhuuseläkkeelle siirtynyt (valikoitunut) joukko oli koki itsensä erittäin työkykyiseksi.

Tässä tarkasteltujen mittareiden valossa suomalainen työelämä näyttäytyy eurooppalaisessa vertailussa varsin myönteisessä valossa. Olemme useimmiten eurooppalaisessa keskiarvossa tai hieman sen yläpuolella. Vanhempien työntekijöiden keskiarvoa hieman yleisempi kokemus ikäsyrjinnästä on esimerkki siitä, että parantamisen varaakin vielä on.

Pohdintaa työelämää kuvaavista tuloksista ja aineistoista

Lyhyt ekskursio työelämän kaaren eri vaiheisiin osoitti, että suomalaisesta työelämästä on mahdollista muodostaa eri aineistolähteitä yhdistämällä kokonaiskuvaa. Ajallisen kehityksen tarkastelu on mahdollista, samoin Suomen tilanteen esittäminen vertailevassa perspektiivissä. Kokonaiskuvan muodostaminen vaatii aineistolähteiden tuntemista.  Aineistot (raportit) ovat melko hyvin verkossa saatavissa.

Puutteitakin on. Eri aineistot kerätään eritahtisesti. Laajoja kokonaisvaltaisia hankkeita, joissa tarkastellaan monipuolisesti työelämän ilmiöitä on tätä nykyä lähinnä Tilastokeskuksen Työolotutkimus, jota kerätään melko harvoin, kerran viidessä vuodessa. Harvoin päivittymistahti on ymmärrettävä, mutta siitä seuraa erilaisia heikkouksia, joista olen kirjoittanut enemmän täällä.

Vuosittain kerättävänä aineistona meillä on käytettävissämme TEM:n Työolobarometri, joka kertoo työelämän trendeistä, mutta esimerkiksi eri toimialojen tilanteeseen sen perusteella ei ole mahdollista pureutua.

Paras ja helpoiten lähestyttävä taho kansainvälisiin vertailuihin on Eurofound, joka on luonut myös helposti käytettävän käyttöliittymän eurooppalaisten työolojen vertailuun.

Kun digitaalisuuden sekä datan avautumisen hyödyt tulevaisuudessa saadaan kunnolla käyttöön, on vaikkapa eri ikäisiin kohdistuvien selvitysten laatiminen aikaisempaa helpompaa. Näistä ajatuksista olen kirjoittanut enemmän täällä.

Kuva: Pexel.com

Asiantuntija ja sosiaalinen media

matsi

Sosiaalisen median hyödyntäminen asiantuntijan työssä on edelleen  melko uusi ilmiö. Tätä ilmentävät erilaiset pyrkimykset, joilla yhä useampaa asiantuntijaa houkutellaan mukaan tviittaamaan tai bloggaamaan. Toisaalta on asiantuntijoita, joille sosiaalisen median hyödyntäminen on yhtä luontevaa kuin Hesarin lukeminen. Seuraavassa pohdin omaa yksinkertaista ”strategiaani” sosiaaliseen  mediaan liittyen.

Tärkein sisällöntuotanto tapahtuu blogeissa. Kirjoitan työpaikan blogiin, tähän blogiin ja lisäksi satunnaisiin vierailijablogeihin. Lisäksi minulla on blogi, jossa keskityn enemmän harrastusasioihin.

Omat sisällöt

Sisällöt ovat pääosin työelämäaiheita tai erilaisia kirja-esittelyjä. Erilaisten laitteiden (kuten Oura-hyvinvointisormuskseen tai Polar Loop-aktiivisuusmittariin) liittyvät  käyttäjäarviot ovat osoittautuneet melko suosituksi sisällöksi. Hakukoneet löytävät hyvin tunnetut tuotemerkit ja ihmiset googlaavat käyttäjäarvioita kun harkitsevat laitteiden hankkimista.

Sisällöt blogikirjoituksiin tulevat ajankohtaisista aiheista tai ”suunnitelman” mukaan. Suunnitelmani koostuu kirjoitusideoita sisältävästä listasta (Wunderlist), jota puran, kun aikaa kirjoittamiseen on. Kirjoitusideoita syntyy eri tilanteissa. Kaikki ideat eivät päädy julkaistuksi tekstiksi saakka.

Pyrin bloggaamaan kerran viikossa. Toisaalta stressiä ei tule, jos syystä tai toisesta julkaiseminen jää väliin. Pahinta on väkisin ulkopäin annetun aikataulun mukaan kirjoitettu teksti, jossa ei ole mitään uutta ja johon en itsekään ole tyytyväinen.

Aikaisemmin jaoin omaa kirjoitustani Twitterissä aika innokkaasti moneen kertaan. Ajastin jakoja ja niin edelleen. Nyt kerta tai pari riittää. Joskus saatan jakaa kirjoitusta uudestaan, jos se ei ole saanut mielestäni ansaitsemaansa huomiota (hymiö).

Pääosin jaan Twitterissä siis ”asiasisältöjä” tai tartun keskusteluun. Toisinaan tviittaan enemmän tai vähemmän onnistuneita sutkautuksia.

Seurailen eri postausten suosiota Google Analyticsilla päällisin puolin niin, että tiedän kuinka eri kirjoitukset ovat tässä valossa ”menestyneet”. Hakukoneoptimointia teen sen verran kuin WordPressin asiaan liittyvät työkalut siihen ohjaavat. Eli täytän metasanat ja  muut.  Tuntuu siltä, että sisältöni löytyvät aika mukavasti Googlella.

Parhaiten ”viraaliksi menevät” jutut, jotka liittyvät asiantuntijatyöhön tai sosiaaliseen mediaan. Tämä tietenkin johtuu siitä, että omassa kuplassani on eniten näistä teemoista kiinnostuneita. Työelämäaihe on itsessään siitä hyvä, että se koskettaa laajaa yleisöä.

Sisältöjen jakaminen ja keskustelun seuraaminen

Yritän pitää riman sopivan korkealla siinä, mitä kirjoituksia jaan. Hyvä uusi näkökulma tai sisältö ansaitsee tulla jaetuksi. En jaa automaattisesti minkään tahon tai kenenkään yksittäisen henkilön bloggauksia tai muita sisältöjä. Työpaikan blogin runsaasta tarjonnasta jaan kirjoitukset, jotka liittyvät eniten omaan teema-alueeseeni.

Paras palaute on tullut kollegalta, joka sanoi katsovansa Twitter-tililtäni, mitä kannattaa lukea.

Toisinaan pingaan tviitteihin kollegoita, joita uskon jutun kiinnostavan. Tätäkin olen ehkä hieman vähentänyt.

Twitteriä käytän ajankohtaisen keskustelun seuraamiseen. En käytä listoja, seuraan hashtageja, jos jotain erityistä on sattunut. Otan uusia henkilöitä seurantaan, kun törmään mielenkiintoisiin. En juurikaan poista henkilöitä seurannasta.

Seuraan yli 100:aa blogia Feedlyllä. Puran Feedlyn ”katiskaan” jääneet kirjoitukset päivittäin ja jaan parhaimmat kirjoitukset, yleensä illansuussa tai illalla kun minulla on lukuhetki. Jakamani kirjoitukset liittyvät yleensä työelämään tai sen johonkin osa-alueeseen. Toisinaan mikään päivän bloggaus ei ylitä omaa jakamiskynnystäni.

Luen paljon muitakin juttuja, liittyen esimerkiksi markkinointiin, viestintään, digitalisaatioon ja tekoälyyn. En kuitenkaan jaa näitä teemoja koskevia kirjoituksia kuin harvoin, koska ne eivät ole omaa teema-aluettani, vaan asioita, joita lähinnä opiskelen.

Laadukkaiden blogien määrä on mielestäni kasvanut On myös joukko blogeja, joissa on todella huippua sisältöä. Toisaalta on blogeja, jotka ovat matkan varrella lopettaneet tai hiipuneet.

SlideShare ja LinkedIn ammatilliseen käyttöön

SlideShareen laitan lähes kaikki pitämäni esitelmät. Jos pidän jonkun täsmälleen saman esitelmän kuin jonka olen jo aiemmin pitänyt ja jakanut, en laita sitä useampaan kertaan jakoon. SlideSharessa muutamat esitelmät ovat saaneet ihan mukavasti huomiota osakseen.

SlideSharesta on myös hyvä jakaa esitelmää myöhemmin, jos se liittyy johonkin uudempaan virinneeseen keskusteluun. SlideSharessa on myös aika hyvät statistiikat.

LinkedIn on omalla kohdallani nousussa. Jokin aika sitten LinkedIn tuntui vaisulta,  (sen isomman päivityksen jälkeen), mutta nyt jotkut jakamani jutut ovat levinneet aika hyvin LinkedInin ammatillisessa verkostossa.

Kokeilin kerran pari kirjoittaa LinkedInin ”blogiin”, mutta en oikein ymmärtänyt mitä etua siitä olisi ollut ja palasin omalle blogialustalle.

Facebook on edelleen enemmän henkilökohtaisessa käytössä, mutta jaan siellä myös kirjoituksiani, koska ne eivät oikeastaan koskaan ole niin spesifin ammatillisia. Instagramia jaksan käyttää lähinnä kesäisin kun ympäristö on valokuvauksellisempi. Snapchatia en ole oikein edes kokeillut. YouTube-kanava löytyy, mutta siellä on lähinnä harrastuksiin liittyviä kokeiluja.

Sosiaalisen median hyödyt

Ainakin viisi hyötyä voidaan tunnistaa.

Ensinnäkin, pystyn seuraamaan helposti erilaisia ajankohtaista keskustelua blogeista ja perinteisen median kanavista. On itse asiassa hämmentävää, kuinka hyvin ajan hermolla pysyy seuraamalla Twitteriä ja sopivia blogeja. Usein esimerkiksi erilaisissa seminaareissa (jotka ennen olivat keskeisiä paikkoja tiedon jakamiseen) kuullut asiat ovat jo moneen kertaan tuttuja sosiaalisesta mediasta.

Toiseksi, olen laajentanut omaa yleisöni. Puhe kymmenille tai parille sadalle saa aivan uuden yleisön kun esityksen jakaa SlideSharella tai kirjoittaa siihen liittyvän bloggauksen. Jutun elinkaari myös pitenee: kun esitelmä loppuu (toivottavasti) aplodeihin, verkossa oleva sisältö kiinnostaa kauemmin.

Kolmanneksi, olen saanut esitelmäpyyntöjä niin, että kysyjät ovat löytäneet verkosta blogini tai esitelmämateriaalini ja halunneet vastaavan esityksen tilaisuuteensa. Tämä ei ole mitenkään erityisen runsasta, mutta sitä tapahtuu.

Neljänneksi, olen saanut kommentteja kirjoituksiini ja esitelmiini. Eli vuorovaikutteisuus on lisääntynyt.

Viidenneksi, kirjoittaminen on hauskaa, rentouttavaa ja hyödyllistä itsessään. Se selkeyttää ajatuksia ja hioo omaa kirjoitustaitoa, jota työelämässä tarvitaan.

Pitääkö suunnitella?

Yksinkertaistettuna olen sitä mieltä, että asiantuntijan kohdalla sosiaalisen median käytöstä ei kannata tehdä liian monimutkaista. Lähtökohtana on se, että on jotakin sanottavaa, josta tulee sisältöä. Sitten vain sanotaan se. Julkaisemisessa ja jakamisessa on pieniä niksejä, joita oppii ajan myötä itse ja muita seuraamalla.

Mielestäni sisältö on kaiken lähtökohta. Ilman sisältöä sosiaalisen median läsnäolo jää ohueksi. Koska asiantuntija tuottaa sisältöä tai hän on sen äärellä, asiantuntija on erityisen hyvässä asemassa sosiaalisen median hyödyntämisen suhteen.

Hyviä viestintään ja sosiaaliseen mediaan liittyviä blogeja, joista asiantuntija voi hyötyä omassa ”someilussaan”, ovat mm. Somecon blogi, Ellun kanojen blogi, Viestijät-blogiKaskas-median blogi sekä Wau.fi-sivusto.

Asiantuntijan, joka haluaa hyödyntää sosiaalista mediaa työssään, kannattaa myös seurata alan ammattilaisia. Niitä löytyy edellä mainituista blogeista. Omalla kohdallani seuraamiani ammattilaisia on iso joukko,  mutta mainitaan tässä kaksi, eli Katleena Kortesuo ja Marko Suomi.

Tviittaa tämä teksti

Jos pidit tästä tekstistä, alta voit valita sopivan tviitin, jolla voit jakaa tekstin omalle verkostollesi.

[tweetthis]Asiantuntijatyössä sosiaalisen median käyttö on hauskaa ja hyödyllistä. [/tweetthis]

[tweetthis] Viisi hyötyä sosiaalisen median käytöstä asiantuntijatyössä. [/tweetthis]

[tweetthis]Asiantuntija, miten hyödynnät sosiaalista mediaa työssäsi? [/tweetthis]

Aikaisempia kirjoituksiani samasta aihepiiristä löytyy tästä ja tästä.

Kuva: Pauli Forma.

Arvio Oura-hyvinvointisormuksesta

EDIT 15.2.2019. Tässä kirjoituksessa arvioidaan Ouran vanhempaa sormusta. Arvioni uudesta sormuksesta on täällä

Minulla oli mahdollisuus kokeilla Ōura-hyvinvointisormusta. Tässä kirjoituksessa tuon esiin kokemuksia ja ajatuksia tästä kokeilusta. En ole alan asiantuntija, mutta olen ollut kiinnostunut aiheesta ja käyttänyt erilaisia itsensä mittaamiseen liittyviä laitteita (sykemittareita ja myöhemmin erilaisia aktiivisuusmittareita) ainakin 25 vuoden ajan. Olen siis eräänlainen ”kokemusasiantuntija.”

Käyttöönotto ja alkutoimet

Sormus on melko isokokoinen ja näyttävä. Se herättää huomiota ja kiinnostusta. Sormuksen käyttäjä joutuu/pääsee siis usein selittämään mikä laite sormessa on ja minkälaisia ominaisuuksia se sisältää. Slush 2018-tapahtumassa esiteltiin sormuksesta uusi pienempi malli.

sormessa

Sormuksen koko on siinä ja siinä, onko se liian kookas. Aktiivisessa käytössä tuntui hieman, että sormus kilahteli milloin mihinkäkin, jos ei muuhun niin viereisessä sormessa olleeseen vihkisormukseen. Mietin myös, että joissakin työtehtävissä tai harrastuksissa sormus saattaa jäädä kiinni johonkin ja aiheuttaa näin vaaratilanteen.

Käyttöönotto oli helppo. Käyttäjä luo tilin ja lataa älypuhelimeensa applikaation. Sormus ja puhelin kommunikoivat bluetoothin välityksellä.  Data menee pilveen ja se säilyy siellä esimerkiksi käyttäjän vaihtaessa kännykkää. Synkronointi toimii hyvin ja nopeasti.

Laite ladataan asettamalla se lataustelineeseen. Latausteline liitetään normaalilla Micro USB-piuhalla seinään. Laite pitää ladata 2-3 päivän välein. Uudessa edellä mainitussa mallissa lataus kestää tiettävästi jopa viikon verran.

laturissa

Sormus on tehty kestävästä materiaalista ja se kestää kolhuja. Se on myös vesitiivis 50 metriin saakka. Itse en ole uinut sormus sormessa; epäilen vahvasti, että se ei kykene tekemään mittauksia veden alla, vaikka se veden alla sinällään pärjääkin.

Applikaatio

Itse käytin IOS-aplikaatiota. Sen ydin on kolme näyttöä ”Sleep”, ”Activity” ja ”Readiness”. Kussakin näytössä eritellään kyseistä teemaa eri mittareilla.

Unen osalta esitetään mm. nukkumiseen käytetty kokonaisaika, syvän unen osuus sekä nukahtamiseen kulunut aika. Yön kulusta esitetään, minkälaisia univaiheita yö sisälsi. Lisäksi esitetään sykekäyrä, josta näkee mihin kellonaikaan syke oli alimmillaan. Oli yllättävän jännittävää nähdä sykettä kuvaava käyrä ja kuinka alas syke yön aikana oli laskenut.

syke

Aktiivisuuden kohdalla tarkastellaan muun muassa askelia, istumisaikaa, liikuttua matkaa sekä kaloreita. Lisäksi esitetään indeksejä aktiivisuuden kokonaisuudesta, jakautumisesta, tehokkuudesta, palautumisesta sekä tavoitteiden saavuttamisesta.

aktiivisuus

Valmiustila (readiness) on yksi laitteen mielenkiintoisimmista näytöistä. Se kertoo, kuinka valmis olet päivän haasteisiin. Näkökulmia ovat mm. edellisen yön nukkuminen, aktiivisuus, palautuminen ja ruumiin lämpötila.

Jokaisessa näytössä olevien mittareiden sisältö selitetään ytimekkäästi ja ymmärrettävästi. Lisäksi on tarjolla laajempaa lisätietoa.

Applikaatio antaa myös sanallista palautetta ja ohjeita lyhyenä tekstinä. Palaute voi liittyä aktiivisuuteen tai esimerkiksi nukkumiseen.

Kenelle hyvinvointisormus sopii?

Kuka tarvitsee mitäkin laitetta, riippuu harrastuksista ja kiinnostuksen kohteista.

Aktiiviselle liikkujalle, joka haluaa dataa liikuntaharrastuksestaan suosittelisin kelloa, jossa on liikuntaan sopivien ominaisuuksien lisäksi ”hyvinvointiominaisuuksia”. Tällainen on esimerkiksi nykyinen käytössäni oleva Garmin 935, mutta laitteita on lukuisia eri malleja eri valmistajilta.

Henkilö, jolla kiinnostuksen kohteena on erityisesti unen ja palautumisen tarkasteleminen, älysormus voi olla hyvä vaihtoehto. Sitä on luontevampi pitää nukkuessa kuin kelloa. Useimmilla se sopii myös osaksi pukeutumisen kokonaisuutta paremmin kuin sporttinen kello tai ranteeseen laitettava ”ylimääräinen” aktiivisuusranneke.

Erillisen aktiivisuusrannekkeen asema voikin tulevaisuudessa muodostua tukalaksi, jos markkinoilla on liikuntaan ja aktiiviseen elämäntyyliin sopivia kelloja ja vaikkapa tällainen sormus.

Yksi näkökulma asiaan on se, että eri laitteet eivät juurikaan kommunikoi keskenään. Toki esimerkiksi Apple-Health (mielellään) imaisee dataa kaikista mahdollisista laitteista. Käyttäjä kuitenkin todennäköisesti haluaa mieluummin yhden laitteen, joka tekee tarvittavat mittaukset.

Vertailin sormuksen keräämää dataa Garmin 935-kellon tuottamiin lukuihin. Tuntui siltä, että Ōura arvioi nukkumista samansuuntaisesti, mutta hieman ankarammin kuin Garmin: esimerkiksi syvän unen määrä oli minulla sormuksella mitattuna pienempi kuin kellolla. Toisaalta askelien mittaaminen antoi suurin piirtein samat tulokset.

Mitä hyötyä älysormuksesta on?

Älysormus tai muut mittalaitteet antavat käyttäjälleen mielenkiintoista ja hyödyllistä dataa ja palautetta. Missä määrin data sitten kääntyy paremmaksi hyvinvoinniksi? Vastuutaho tämän kysymyksen suhteen katsoo Sinua peilistä.

Liikunnan harrastajalle liikuntaa koskevan datan mittaaminen ja siirtäminen vaivattomasti/automaattisesti ”harjoituspäiväkirjaan” on tärkeä ominaisuus. Vanha ruutuvihko on historiaa kun kaikki liikunta siirtyy suorituksen jälkeen pilveen ja on tarkasteltavissa eri laitteilla.

Aktiivisuuden mittaaminen saattaa olla hyödyllistä ihmiselle, joka tähtää elämäntapamuutokseen, kuten juuri liikunnan lisäämiseen. On kätevää ja hyödyllistä seurata esimerkiksi askelten tai noustujen portaiden määrää. Asetettujen tavoitteiden saavuttamista on helppo seurata sopivan laitteen avulla.

Unen ja palautumisen tarkastelu saattaa antaa hyviä vinkkejä oman jaksamisen ja elämänlaadun parantamiseen. Ainakin ne kiinnostavat sen verran, että omiin lukuihin tulee kurkistettua. Jatkuvasti seurattavina asioina ne eivät ehkä jaksa kiinnostaa laajoja kansanosia. Työpaikkojen kannattaisi hankkia laitteita niin, että työntekijät saisivat kokeilla niitä.

Yksi tärkeä kysymys on ”mitä sitten?” Käyttäjä saa laitteelta erilaista palautetta, jolla vaikkapa omaa aktiivisuutta voi yrittää muuttaa kohti tavoitetta. Verkossa on runsaasti informaatiota, jota vasten omia lukuja voi tulkita. Olisi myös hyvä, jos omia lukuja voisi käydä läpi asiantuntijan kanssa. Elämäntapamuutos on lopulta itsestä kiinni, mutta laite voi joillakin ihmisillä olla merkittävässä roolissa kipinän sytyttämisessä.

Tulevaisuudessa erilaiset itsensä mittaamisen tavat ovat keskeinen osa ”sotea”. On mielenkiintoista nähdä, minkälaisia palvelumalleja tähän tematiikkaan oikeasti tulevaisuudessa syntyy. Liikunnan alueella on jo hyvinkin mahdollista hankkia valmentaja esimerkiksi USA:sta, joka sitten seuraa harjoitteluasi ja kehitystäsi verkossa olevasta harjoituspäiväkirjasta.

Lopuksi

Ōura-hyvinvointisormus on mielenkiintoinen tuttavuus. Ihailtavan pieneen kokoon on saatu varsin hyvä akunkesto ja paljon ominaisuuksia. Ja kuten edellä tuli sanottua, uusi versio on tässä arvioitua mallia parempi. Laitteen ja applikaation käytettävyys on hyvä. Ōura-hyvinvointisormus on potentiaalinen vaihtoehto itsensä mittaamisesta kiinnostuneille ja lisää kuluttajan valinnanvaraa tällä alueella.

Työhyvinvointi on kannustin

work

Suomessa keskustellaan vilkkaasti työllisyysasteen parantamisesta. Maan hallituksen tavoitteena on kohottaa työllisyysastetta. Keskustelussa huomio on kohdistettu erityisesti työhön osallistumisen kannustimiin ja kannustinloukkuihin. Viimeksi mainittuja aiheuttavat sosiaalietuuksien yhteensovittaminen ja verotus.

Aiheen ympärillä käytävä keskustelu indikoi, että työhön osallistumispäätös perustuisi pitkälti harkintaan valintojen taloudellisista seurauksista. Työhyvinvointiin liittyvät näkökulmat eivät juuri ole esillä keskustelussa.

Esimerkki työurakeskustelusta

Rahalla on merkitystä, mutta ihmisten päätöksiin ja valintoihin vaikuttavat muutkin tekijät.

Eläkkeelle siirtymistä koskien laaja tutkimusnäyttö kertoo, että työhyvinvoinnilla on vaikutusta siihen, missä määrin työntekijät haluavat jatkaa työuraansa. Yksi keskeinen perustelu työelämän kehittämiselle onkin viime vuosina ollut työurien pidentäminen.

Työurien pidentämistavoitteen vuoksi eläkejärjestelmää on uudistettu. Taloudellisia kannustimia on muutettu työssä jatkamista tukevaan suuntaan. Samaan aikaan on kuitenkin tiedostettu laajalti, että tarvitaan myös työelämän kehittämistä.

Työhyvinvoinnilla on merkitystä laajemminkin

Työhyvinvoinnin voidaan kuitenkin olettaa vaikuttavan myös laajemmin työntekijöiden valitessa työn ja sosiaaliturvan välillä. Tämä näkökulma ei juurikaan painotu nykyisessä kannustinkeskustelussa.

Paluu perhevapaalta työelämään houkuttaa enemmän, jos työpaikalla johtaminen on kunnossa. Työttömänä oleva työnhakija tarttuu mieluummin työpaikkaan, jossa tietää ilmapiirin olevan hyvä. Perheellisellä vaaka kallistuu helpommin työhön osallistumisen kannalle, jos työpaikan toimintatavat tukevat työn ja perheen yhteensovittamista. Pendelöijän kohdalla joustamattomat työajat ja jäykkä etätyökulttuuri eivät kannusta osallistumaan työelämään, jos toimeentulon saa muutenkin.

Kun työntekijä tekee valintojaan työmarkkinoilla, päätökset perustuvat moniin eri tekijöihin ja niistä muodostuvaan kokonaisuuteen. Taloudellinen hyöty ei välttämättä käännä ajatusta työhön osallistumisen suuntaan, jos työpaikalla on merkittäviä työhyvinvointiongelmia.

Toisaalta hyvä työhyvinvointi saattaa lukita päätöksen työhön osallistumisen suuntaan, vaikka ”kannustimet” eivät niin merkittävät muuten olisikaan.

Yksittäisille työpaikoille työhyvinvointi on kilpailutekijä kilpailtaessa osaajista. Koko yhteiskunnan tasolla työhyvinvointi lisää työhön osallistumista ja näin työllisyysastetta. Kannustinkeskustelussa olisikin hyvä pitää esillä myös työhyvinvoinnin tärkeyttä työhön osallistumisen kannalta.

Kuva: Unsplash.com.

Työn murros agendalla

markus-spiske-207946

Työn murros puhuttaa kansalaisia ja teema näkyy uutisissa päivittäin. Yritykset ja julkinen hallinto varautuvat muuttuvaan työelämään ja sen vaikutuksiin.

Joukkoliikennevälineissä ei toisinaan voi välttyä kuulemasta kanssamatkustajien keskusteluja. Tällä viikolla pystyin pinnistelemättä seuraamaan mitä ilmeisimmin palkkahallinnossa työskentelevien toimihenkilöiden työhön liittyvää keskustelua.

Kenestäkään henkilöstä ei ollut puhe nimeltä, eikä työnantajaakaan mainittu. Eikä edes järjestelmiä, joilla työtä tehtiin. Voin siis huoletta raportoida sosiologisia havaintojani yleisellä tasolla.

Keskustelu oli mielenkiintoinen. Kaikki puhe liittyi nimittäin erilaisiin työprosessien poikkeamiin ja ongelmiin työn sujumisessa. Työssä esiintyvien ongelmien ratkaiseminen vaati luovuutta, erilaisten ohjeiden tuntimusta, hiljaista tietoa ja kysymistä kokeneemmilta asiantuntijoilta.

Keskustelusta välittyi kuva, että työ oli varsin takkuista ja aikaa kului paljon erilaisten poikkeamien ja erikoistilanteiden ratkaisemiseen. Konkreettisesti tämä työ näkyy sitten asiakkailla palkkapäivänä oikein maksettuna palkkana.

Palkkahallinnossa kone ei hoitanut hommia, ihmistä tarvittiin ratkomaan ongelmia. Keskustelu oli tietysti merkittävä ajankohtaisen digitalisaatiota ja automatisaatiota koskevan kehityksen näkökulmasta.

Koska ongelmia oli niin paljon, töihin tarvittiin todennäköisesti runsaasti ihmisiä, työ oli hidasta, eikä varmaankaan aina kovin miellyttävää. Virheitäkin saattaa sattua. Todennäköisesti oli kyse vanhoista järjestelmistä ja eri järjestelmien sopimattomuudesta yhteen.

Olemme kuulleet monesti, että digitalisaatio sujuvoittaa työtä, lisää tuottavuutta ja parantaa asiakaskokemusta. Ihmisiä ei tarvita näihin tietojen käsittelemiseen liittyviin tehtäviin samalla tavalla kuin aikaisemmin. Saattaa syntyä uusia työtehtäviä samoihin prosesseihin tai muualle. Tämä askel on todennäköisesti edessä tätä junakeskustelua käyneiden työntekijöiden kohdalla.

Työn murros on mediassa esillä päivittäin. Milloin on kyse asiaan liittyvistä tutkimustuloksista (mitkä ammatit menettävät työnsä), uusista teknologisista kehitysaskelista (robotti teki sitä ja tätä) tai sitten vaikutuksista työelämään.

Nordea ilmoitti torstaina merkittävistä henkilöstön vähentämistarpeista. Syynä on automatisaation lisääminen ja varautuminen kiristyvään kilpailuun perinteisen pankkialan ulkopuolelta tulevien toimijoiden suunnalta. Aikaisemmin samasta asiasta pankkimaailmassa on puhunut runsaasti OP-ryhmän eläköityvä pääjohtaja Reijo Karhinen.

Teknologian kehittyminen ei koske pelkästään asiantuntijatyötä. Helsingin Sanomissa kerrottiin eilen robottimuurarista, joka ”ei väsy koskaan” ja muuraa 3-5 kertaa nopeammin kuin ihmismuurari. Se voi myös muurata yötä päivää.

Tämän vuoden aikana on myös uutisoitu vaateteollisuuteen liittyvästä läpimurrosta, jossa T-paidan valmistus on pystytty automatisoimaan kokonaan.

Keskustelu tiivistyy myös päätöksenteon tasolla

Suomessa on meneillään runsaasti aktiviteetteja työn murrokseen varautumiseksi.

Valtioneuvoston kesäkuussa julkistetussa tulevaisuusselonteon ensimmäisessä osassa merkittävimmäksi yhteiskunnalliseksi haasteeksi mainitaan työn murros.

Raportissa todetaan, että murros haastaa myös perinteisen työtä, osaamista, toimeentuloa ja työkykyä kuvaavan segmentaation sekä näihin jaotteluihin kytkeytyvät hyvinvointivaltion toimintaperiaatteet.

Alkuviikosta julkistettiin raportti siitä, miten Suomen pitäisi varautua tekoälyn kehittämiseen. Raportin mukaan Suomi on takamatkalla, mutta meillä on hyvät mahdollisuudet pysyä mukana kehityksessä.

Samana päivänä julkistettiin raportti, joka sisältää tiekartaston alustataloudesta. Raportissa hahmotellaan mahdollisuuksia, joilla Suomi pärjää kun digitaalisia alustoja hyödyntävä liiketoiminta kasvaa.

Työn murros haastaa myös sosiaaliturvajärjestelmän ja tavat tuottaa turvaa. Käynnistymässä onkin myös hanke perusturvan ja toimeliaisuuden kehittämisestä.

Työn merkitys on tunnetusti suuri niin yhteiskunnalle kuin yksilölle. Vaikutukset ulottuvat itse työelämän lisäksi koulutusjärjestelmään sekä sosiaaliturvan järjestämiseen.

Siksi on syytä olla toivoa, että aloittaneet hankkeet ja uudistukset onnistuvat lisäämään Suomen kykyä toimia maailmassa, jossa monet nykyiset tavat ajatella työtä, turvaa ja toimeentuloa ovat muuttuneet.

On mielenkiintoista ajatella, mitä junassa puhutaan työstä 10 tai 20 vuoden kuluttua.

Kuva: Unsplash/Markus Spiske.

Raportti työsuojelun maailmankonferenssista Singaporesta

Osallistuin kolmen vuoden välein järjestettävään XXII World Congress on Safety and Health-kongressiin Singaporessa tällä viikolla. Tässä kirjoituksessa jaan muutamia ajatuksia ja aiheita tuosta tapahtumasta. Koska tapahtuma on massiivinen noin 3000 hengen tilaisuus, kirjoitukseni jää pakostakin osittaiseksi ja pintapuoliseksi raapaisuksi. Tavoitteeni on kuitenkin kertoa, mistä maailmalla tällä hetkellä puhutaan työsuojeluun liittyen.

kuva1

 Tapahtuman visuaalista ilmettä.

Tapahtuma ei ole tieteellinen vaan käytännöllinen. Tavoite on jakaa tietoa käytännöistä ja menettelytavoista, joilla työturvallisuutta voidaan parantaa. Vaikka fokus onkin työsuojelussa, sisältöä voi suomalaisesta perspektiivistä soveltaa paitsi työturvallisuuden, myös työhyvinvoinnin edistämisen sekä työkykyongelmien ennaltaehkäisyyn ja hallintaan. Tämä siksi, koska työsuojelun ”konsepti” kansainvälisissä yhteyksissä koostuu työhön liittyvästä turvallisuudesta, työterveydestä, sekä hyvinvoinnista.

kuva4Robotti ja pikkurobotti tapahtuman näyttelyosastolla.

Viestintäasioita

Työelämän kehittämisessä viestintä on keskeisessä roolissa, onhan monessa suhteessa kyse mallien, toimintatopojen ja käytäntöjen levittämisestä ja viestimisestä. Siksi viestintää käsiteltiin tapahtumassa monessa yhteydesssä. Esityksissä tuli esiin, että ajankohtaista tällä alueella on tarinoiden kertominen sekä tietenkin sosiaalisen median hyödyntäminen eri tavoin. Monessa suhteessa viestintää koskevat sisällöt tuntuivat tutuilta yleisemmistä yhteyksistä, joita voi seurata esim. sosiaalisesta mediasta.

Viestinnän suhteen tilannetta kuvattiin niin, että ennen käytettiin asiantuntijoita ja luentoja ja puhuttiin ”ylhäältä alas”. Nyt puhutellaan yksilöitä ruohonjuuritasolla ja vertaisten joukossa. Viestinnästä on myös tullut nopeampaa ja lyhyempää. Tätä kuvaa erään luennoitsijan sanonta siitä, että ennen heillä tehtiin 20 minuuttia pitkiä videoita, nyt minuutin kestäviä. Läpi kongressin nähtiin hienoja videoita osana esityksiä ja tapahtumassa myös palkittiin työsuojeluuun liittyviä videoita.

Viestintään liittyvät myös työsuojelun perustelut. Itse tei huomion, että työturvallisuuteen panostamista perusteltiin muutamissa yhteyksissä perhesyillä. (Riipaisevan videon kera).

Work accidents hurt your family most.

Tähän perustelulinjaan harvemmin törmää harvemmin esimerkisi Suomessa, jossa sosiaaliturva turvaa paremmin toimeentuloa. Keskusteluissa kongressisssa näkyikin laajemmin painotus, että ennaltaehkäisy on erityisen tärkeää niissä maissa, joissa sosiaaliturva on puutteellista.

Maailmanjärjestöt ja Suomen puheenvuoro

Kansainvälisen työjärjestö ILO:n johtaja Nancy Lepping korosti puheessaan tuttuja asioita, johtamista ja työturvallisuuden ongelmiin liittyviä kustannuksia, jotka oli laskettu globaalilla tasolla. Hän totesi Olof Palmemaisesti, että tuloksia saadaan kun on johtajuutta ja tahtoa.

When there is leadership and will – there is a way.

Puheessa kiinnitettiin huomioita siirtolaistyöläisiin sekä naisten ja nuorten asemaan. Nuorten asia oli laajemminkin kongressin teemana. Paikalle oli kutsuttu yli sata nuorta eri puolilta maailmaa, joilla olo oma osuutensa ja roolinsa ohjelmassa.

Lepping totesi myös, että työturvallisuuden parantamiseksi tarvitaan parempaa dataa ja mittareita. Tätä työtä tehdäänkin parhaillaan kansainvälisissä järjestöissä. Luulenkin, että digitalisoituvassa maailmassa nimenomaan datasta ja sen hyödyntämisestä tullaan käymään runsaasti keskusteluja ja asiassa mennään eteenpäin.

ISSA:n pääsihteeri Hans-Horst Konkolewsky lanseerasi puheessaan jo pidempään valmisteilla olleen Vision Zeroohjelman, joka on globaali strategia työturvallisuuden parantamiseksi.

kuva2ISSA:n pääsihteerin Hans-Horst Konkolewskyn puhe. 

Tavoitteena on, hankkeen nimen mukaisesti, että kaikki työelämään liittyvät tapaturmat, haitat ja ammattitaudit voidaan välttää ennaltaehkäisevin toimin. Konkolewsky kuvasi strategiaa ennemmin prosessiksi kuin päämääräksi.

Suomen Sosiaali- ja terveysministeri Pirkko Mattila kertoi Suomessa tehdyistä laskelmista liittyen työtapaturmiin sekä huonoihin työoloihin. Ministeri kertoi myös tavoitteesta tehdä Suomen työelämästä Euroopan parasta vuoteen 2020 mennessä.

kuva3Ministeri Mattilan puhe.

Miten saaada yritykset kiinnostuman työturvallisuudesta?

Taloudellisten hyötyjen lisksi esityksissä korostettiin kilpailullisuuden merkitystä. Työnantajat haluavat olla alansa parhaita ja erityisesti vastuulliset työnantajat haluavat olla liidereitä. Julkisuus kirittää parantamaan yritysten omaa toimintaa työturvallisuudenkin alueella.

Suomessakin puhutaan paljon siitä, että johtaminen on tärkeää työhyvinvoinnin ja työturvallisuuden alueella. Yksinkertainen lähestymistavan muutos nostaa johtamisen merkityksen vieläkin suurempaan rooliin. Voidaaan nimittäin todeta, että:

Työtapaturmat ovat esimerkkejä epäonnistuneesta johtamisesta.

Näinpäin sanottuna en muista Suomessa asiasta puhutun. Todettiin, että sääntöjä tarvitaan, mutta säännöt eivät estä kaikkia tapaturmia. Työturvallisuuskulttuurin rakentaminen on tehokkaampi tapa ennaltaehkäisyssä. Todettiin myös, että
turvallisuuskulttuuri ja liiketoimintakulttuuri ovat usein erillisiä, vaikka näin ei pitäisi olla.

Digitaalisuus ja 4. teollinen vallankumous

Iso teema kaikessa työelämään liittyvässä on tällä hetkellä digitaalisuuden ja robotiikan kehittyminen, sekä näiden vaikutukset työturvallisuuden, työterveyden ja työhyvinvoinnin alueella. Laajemmin puhutaan neljännestä teollisesta vallankumouksesta. Tapahtumassa tähän tematiikkaan liittyi useampia sessioita. Seuraavassa poimintoja tähän alueeseen liittyvistä esityksistä.

Digitaalisten innovaatioiden nähdään luovan mahdollisuuksia taloudelliselle kasvulle, kilpailukyvylle ja myös paremmalle turvallisuudelle. Näkökulmat ovat tuttuja, kuten IoT, tekoäly, robotiikka laajennettu todellisuus ja niin edelleen.

Toisaalta kehitys luo uusia työllisyyden malleja lisäten esimerkiksi joustavuutta, virtuaalisuutta, joukkoistamista, pilvessä työskentelyä, kysynnän mukaan työskentelyä seä digitaalista työvoimaa.

Kehitys luo myös uusia korkean ammattitaidon ammattiryhmiä, kuten erilaisia cyber-turvallisuuden asiantuntijoita tai big-datan käsittelyn ammattilaisia.

Riskien varalta vakuuttaminen pitää ajatella uudestaan. Työnantajuus muuttuu ja on jopa epäselvää, kuka tulevaisuudessa on työnantaja. Uudet työntekijäryhmät eivät välttämättä ole vakuutettuja nykyisissä sosiaaliturvajärjestelmissä.

Vakuutusjärjestelmien laajuutta pitää ajatella muun muassa seuraavista lähtökohdista:

  • vakuutuksen aikaan ja paikkaan liittyvä kattavuus
  • yleisen ja ammattiin liittyvän riskin erottaminen toisistaan
  • tulee ottaa käyttöön uudenlaisia turvallisuuden monitorointijärjetelmiä, jotka toimivat etäältä
  • yksityisyydestä tulee huolehtia

Miten käy ihmistyölle ja sen turvallisuudelle?

Koneiden jyrätessä työmarkkinoille ihmisten vahvuuksiksi mainittiin muun muassa seuraavat: uteliaisuus, luovuus, luottamus, inhimillisyys, empatia, kriittinen

kuva6

Ihmisen vahvuusalueita.

Robotiikka vähentää työvoiman tarvetta, mutta vaikutukset ovat erilaisia eri aloilla. Se vaikuttaa ammattirakenteisiin ja siten työturvallisuuden riskeihin. Joustavuuden lisääminen työntekijyydessä on myös merkittävä tekijä.

Jos tulevaisuudessa ihmiset työskentelevät aikaisempaa enemmän robottien kanssa, keskeistä on se, kumpi asettaa työtahdin. Työtahdin kiristyminen olisi selkeä uhka työturvallisuuden näkökulmasta.

Teknologinen kehitys voi myös köyhdyttää työtä sekä individualisoida sitä tavalla, jossa tiimin tai esimiesten tarjoama tuki heikkenee.

Digitaalisen työpaikan menestystekijöitä ovat mm. digitaalisen työntekijäkokemuksen kehittäminen, digitaalisen kulttuurin tulisi myös yhdistää ja osallistaa työntekijöitä.

Eräässä esityksessä oli tehty skenaariota eri toimialoilta vuonna 2027.

Esimerkiksi kaupan alalla pidettiin todennäköisenä, että kauppa käydään pääosin erilaisten alustojen kautta ja paikallisesti on toteutettu logistiikkajärjestelmä, joka kuljettaa tavaraa. Jäljellä olevat kaupat ovat lähinnä ”showroomeja”.

Tämän kehityksen seuraukana kaupan alan työ muuttuu. Kone-ihminen työparityöskentely lisääntyy, epätyypilliseen aikaan työskentely sekä työn pirstaloituminen lisääntyvät myös. Työn kollektiivinen luonne vähenee, koska henkilöstömäärä vähenee ja henkilöstöä rotatoidaan voimakkaasti.

Myöhemmin kaupan alan riskit painottuvat erityisesti logistiikkaan. Itsenäiset tavaraa toimittavat työntekijät joutuvat tällöin ratkaisemaan itse työvälineisiin, työtahtiin ja työaikaan liittyviä ongelmia. Työntekijät myös kilpailevat aikaisempaa enemmän keskenään.

Algoritmien ohjaama työ ei välttämättä ota huomioon olosuhteita kentällä. Toimituksista vastaavat työntekijät saattavat myös joutua kohtaamaan asiakkaiden tyytymättömyyttä.

Cameron Stevens esitti tarinan muodossa näkymän tulevaisuuden työelämään. Tarina meni jotakuinkin näin:

Anturit tunnistivat ongelman tuotantolaitoksessa. Tekoäly analysoi erilaisten korjaus-vaihtoehtojen kustannusvaikutuksia. Tämän jälkeen etsittiin vialle freelance-korjaaja tarkoitukseen sopivalta alustalta. Valinnan perusteeksi oli mahdollista tarkastella korjaajan osaamisia ja hänen aikaisemmilta työkeikoilta saamaansa palautetta . Tämän jälkeen maksu suoritettiin blockchain-tekniikkaa hyödyntäen, korjaaja meni paikalle, tarvittavat vara-osat toimitettiin dronella.

Esimerkki kuvaa melko hyvin sitä, miten tekniikka tulee mukaan ja auttaa erilaisissa työtehtävissä. Kaikki esimerkiki olevat yksittäiset tekniikat ovat olemassa.

kuva5Alustalta on löytynyt tehtävän suorittamiseen sopiva asiantuntija. 

Mitä tulee palautumiseen digitaalisen ajan työssä, todettiin, että työssä pitää myös olla ”off”-aikoja, jotka käytännössä voisivat olla mahdollisuuksia olla poissa verkostaa. Myös ”digilomaa” ehdotettiin.

Lopuksi

Itse pidin kongressissa esitelmän, jossa tarkasteltiin julkisen ja yksityisen sektorin työntekijöiden työhyvinvointia eri maissa. Esityksen johtopäätös oli, että työskentelysektori ei kansainvälisessä perspektiivissä ole merkittävä jakolinja työhyvinvoinnin suhteen. Joissakin maissa eroja voi olla, mutta erot eivät ole systemaattisia.

Kaiken kaikkiaan mielenkiintoinen konferenssi osoitti, että uuden ajan (robotiikan, digitalisaation) työturvallisuudelle aiheuttamien haasteiden edessä ollaan hieman neuvottomia. Muutoksen nopeudesta eikä vaikutuksista ei kenelläkään ole varmuutta. Tulevaisuuteen tähystetään esimerkiksi eri alojen asiantuntijoiden arvioiden perusteella.

Tulevaisuus on monelta osin tuntematon. Kuitenkin tuntuu siltä, että tietoisuus siitä, minkälaisia työturvallisuuden, työkyvyn ja työhyvinvoinnin kysymyksiä tulevaisuuden työelämään liittyy, lisääntyy koko ajan alan asiantuntijoiden keskuudessa.

Varmaan on se, että  nämä asiat ovat tiiviisti agendalla lähivuosina. Sitä enteilee myös seuraavan tämän kongressin teema vuonna 2020, joka on  ”Prevention in the connected age”.

Muistikirja sinnittelee

alejandro-escamilla-4

Paperittomuus saa koko ajan lisää jalansijaa toimistoissa. Trendiä avittavat paitsi kehittyvät digitaaliset välineet, myös vaikkapa toimiston ekologista jalanjälkeä pienentämään pyrkivät ohjelmat, kuten WWW Green Office.

Yksi pieni valinta paperittomuudessa on valinta siitä, tekeekö työntekijä omat muistiinpanonsa paperille vai sähköisenä.

Paperisen vaihtoehdon osalta ehdoton ykkönen on mustakantinen muistikirja, jonka koko voi vaihdella. Yleensä muistikirja on kuitenkin vähintään keskikokoinen.

Sähköisiä välineitä ovat Evernote tai Onenote, joita voi käyttää eri päätelaitteilla. Muistiinpanoja voi tietenkin tehdä myös Wordilla ja monella muullakin välineellä.

Miksi aloin pohtia niinkin yksinkertaista asiaa kuin muistiinpanojen tekemistä?

Valinta on tietysti omakohtaisestikin relevantti. Olen kokeillut kaikkia edellämainittuja sähköisiä välineitä. Minulla on myös ollut lukuisia paperisia muistikirjoja.

Mutta kiinnostuin asiasta muista syistä.

Huomasin nimittäin, että digitaalisuuden etenemisestä huolimatta paperista muistikirjaa käytetään laajasti. Sitä käytetään yleisesti piireissä, joissa sitä ei todellakaan odottaisi nykypäivänä käytettävän. Havaintoja viime viikoilta:

Pörssissä noteeratun IT-firman päälliköt tekivät kokouksessa muistiinpanoja muistikirjoihin.

Yritysvierailulla pienessä nopeasti kasvavassa IT-firmassa yritystä esittelevällä asiantuntijalla oli edessään muistikirja.

Kahden ison konsultointifirman johtoon kuuluvat henkilöt tukeutuivat kokouksissa mustiin muistikirjoihin.

Johtamiskoulutuksessa osallistujille jaettiin oppilaitoksen logolla varustetut mustat muistikirjat.

Näyttää siis siltä, että moni edelläkävijä jättää digitaaliset muistiinpanovälineet käyttämättä.

Sähköisillä muistiinpanoilla on monia etuja

  • Muistiinpanot ovat käytettävissä eri päätelaitteilla.
  • Niitä voi jakaa muille.
  • Omiin muistiinpanoihin voi tehdä hakuja.
  • Muistiinpanoihin voi liittää erilaisia materiaaleja ja linkkejä verkosta
  • Muistiinpanoihin voi liittää kuvia
  • Vuosikausien muistiinpanot voi säilöä samaan ”paikkaan”.
  • Muistiinpanot ovat turvassa fyysiseltä hukkumiselta pilvessä.
  • Muistiinpanoja ei tarvitse kirjoittaa puhtaaksi tai ne ovat kokouksen jälkeen lähes puhtaaksi kirjoitettuja

Sähköinen muistikirja näyttää siis monessa suhteessa hakkaavan perinteisen välineen vähintään 6-0.

Miksi vanha musta vielä sinnittelee?

Tutkimusten mukaan kynän ja paperin käyttö edesauttavat oppimista paremmin kuin sähköiset välineet. Piirtämisellä ja käsinkirjoittamisella on yleisesti positiivinen vaikutus aivotyöskentelyyn ja aivojen kehittymiseen.

Sähköisillä välineillä voi toki myös piirtää, mutta… onhan se kömpelöä.

Oma muistikirja onkin ehkä enemmän oman henkilökohtaisen ajattelun ja muistamisen apuväline. Muistikirjoihin syntyy raapustuksia ja piirustuksia, joita ei ole tarkoituskaan jakaa kenellekään. (Eikä niistä kukaan muu selvää saisikaan.) Vaikka merkintöihin ei koskaan palaisikaan, ne auttavat kuitenkin jäsentämään omaa ajattelua ja esillä olevaa asiaa, sen eri ulottuvuuksia.

Kokouksissa joku voikin tehdä muistiinpanot sähköisesti. Nämä toimivat ”virallisena” jaettavana dokumenttina. Osallistujien piirustukset ja riipustukset saattavat olla tehneet tehtävänsä kun kokous päättyy.

Mitä välineitä sinä käytät muistiinpanojen tekemiseen ja miksi?

Kuva: Unsplash.com

Työn merkityksellisyys nousee keskiöön

chetan-menaria-2796Kuva: Chetan Menaria/Unsplash.

Viime aikoina vastaani on tullut useita työn merkityksellisyyttä pohtivia kirjoituksia. Miksi työn merkityksellisyys korostuu?

Frank Martela kirjoitti, että työ antaa ihmisille paljon muutakin kuin toimeentuloa. Vaikka monessa maassa pohdinnan kohteena oleva perustulo takaisikin toimeentulon ”työn jälkeisessä yhteiskunnassa”, olisi silti tarpeen löytää työstä yleensä saatavaa merkityksellisyyden kokemusta niille, jotka eivät enää kiinnity työelämään.

Toisaalta Martela kiinnittää huomion myös siihen, että työssä oleville työn merkityksellisyys tarjoaa voimakkaan sisäisen motivaation lähteen tehdä työnsä hyvin. Tämän tyyppinen motivoituminen on erityisen tärkeää töissä, joissa työn korkea laatu on tärkeää.

Tällainen työelämän alue on Martelan mukaan muun muassa luova asiantuntijuus, eli ratkaisujen löytäminen strukturoimattomiin ongelmiin yksin tai ryhmässä. Tällainen asiantuntijuus on todennäköisesti ihmisten vahvuus robotisoituvassa työelämässä.

Helsingin Sanomien päätoimittaja Kaius Niemi kirjoitti 26.3.2017 erään toimittajan kanssa käymästään keskustelusta, jossa nimenomaan työn merkityksellisyyttä koskeva oivallus vaikutti työuran jatkoon liittyvään päätökseen. Maailman muuttuessa yllätyksellisemmäksi ja nopeasti muuttuvaksi tarvitaan hyvää journalismia, joka auttaa jäsentämään maailmaa. Tämä on hyvä esimerkki luovasta asiantuntijuudesta, johon Martela viittasi.

Samaisessa päivän lehdessä kielenkääntäjäkin löysi työlleen syvemmän merkityksen: ”..kielen kääntäminen on pitkälle toisen ihmisen kunnioittamista.. niiden, jotka lukevat sen käännöksen.” Tätä asennetta on hyvä verrata vaikkapa Googlen kääntäjään, joka toki usein tarjoaa ymmärrettävän käännöksen.

Julkisen sektorin työ koetaan merkitykselliseksi

Itse olen vuosien varrella törmännyt työ merkityksellisyyden tärkeyteen useissa projekteissa ja keskusteluissa. Vaikka merkityksellistä työtä tehdään kaikilla työelämän sektoreilla, korostuu se erityisesti monissa julkisen sektorin ammateissa, joissa tehdään työtä yhteiskunnan turvallisuuden ja toimivuuden sekä kansalaisten terveyden ja hyvinvoinnin hyväksi.

Kuten Puolustusvoimien vanha kampanja sen tiivisti: ”Tee työtä, jolla on tarkoitus”.

Kunnanjohtajatkin mainitsevat usein työnsä tärkeäksi motivaation lähteeksi halun tehdä laaja-alaisesti työtä nimenomaan yhteiskunnan ja kuntalaisten hyväksi.

”Julkisen palvelun motivaatio”-teorian mukaan julkiselle sektorille hakeutuvat erityisesti sellaiset ihmiset, jotka haluavat tehdä työtä palvelujen käyttäjien, kansalaisten tai koko yhteiskunnan hyväksi. Tästä teoriasta ja siihen liittyvistä tutkimustuloksista saa yleiskuvan tästä artikkelista.

Eräässä Kevan tutkimuksessa muutaman vuoden takaa kysyttiin noin 60-vuotiailta julkisen sektorin työntekijöiltä, mitä asioita työntekijät todennäköisesti jäävät kaipaamaan eläkkeelle siirryttyään. Merkittävä osa vastaajista mainitsi työtoverit, mutta myös ne ihmiset, joille he tuottivat palvelua. Oppilaiden, potilaiden ja muiden asiakkaiden auttaminen koettiin tärkeäksi merkityksellisyyden lähteeksi.

Onko työn merkityksellisyys vähenemässä?

Tilastokeskuksen Työolotutkimuksen avulla voidaan tutkia työelämän muutoksia pitkällä aikavälillä. Lähimmin työn merkityksellisyyteen liittyvässä kysymyksessä tiedustellaan, missä määrin vastaajat kokevat oman työnsä merkittäväksi ja tärkeäksi. (Linkki raporttiin, ks. sivu 22)

Tulokset osoittavat, että kokemukset oman työn merkityksellisyydestä ja tärkeydestä vaihtelevat. Pohjalukemat saavutettiin 1990-luvun laman aikana. Tästä on noustu, mutta viime vuosien trendi osoittaa lievästi alaspäin. Naiset kokevat työnsä merkityksellisemmäksi kuin miehet.

Työelämän tulevaisuudesta käydään runsaasti keskustelua eri foorumeilla. Keskustelua käydään sekä työn määrästä, että laadusta. Kysytään, kuinka paljon ihmisille jää työtä jäljelle tulevaisuudessa digitalisaation, tekoälyn ja robotiikan kehittyessä. Yksi merkityksellisyyden lähde työn väistyessä voi olla vaikkapa vapaaehtoistyö.

Monissa ammateissa ja organisaatioissa (kuten juuri julkisella sektorilla) työn merkityksellisyys on varsin ilmeistä. Kaikkien organisaatioiden ja yksilöiden kannattaisi kuitenkin pohtia oman olemassaolonsa ja työnsä syvempää ja laajempaa merkitystä. Kuulostaahan se aika surulliselta, jos työntekijällä päällimmäisenä on ajatus, että palkan takiahan tätä työtä tehdään.

Eikä sekään ole nykypäivänä niin itsestäänselvää, onko yritysten perimmäinen tehtävä tuottaa voittoa omistajilleen. Ainakaan sitä ei näin ilmaista.